|

Tervehdys, rakas Paijulan väki!
Sain Paijulan koulun kummikirjailija-tittelin keväällä 2000. Ja se on ollut harteilla riemullinen viitta. Olen saanut olla mukana monissa tapahtumissa ja seurata miten siitä pienestä eskarilaisesta on - ah niin äkkiä - kuoriutunut se kohta koulun jättävä kuudesluokkalainen.
Kirjailijana koen oma nimikkokoulun tärkeäksi, julistan tätä kummikirjailijuutta (hurja sana!) kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa. Ei yhteydenpito koulun ja kirjailijan välillä mitään ihmeitä synnytä, eikä siitä olekaan kyse. Mutta jos se vie lasta ja nuorta edes vähän lähemmäksi sana-arkun aarteita ja itsensä ilmaisun iloa, se ansaitsee arvonsa.
Ja nyt hiukan itseilmaisua otsikolla ”Elämässä tapahtuu”: Olen juuri jäänyt eläkkeelle toisesta ammatistani (39 vuotta englannin pienempänä (151 cm) vanhempana lehtorina) ja olen juuri muuttanut Nousiaisista Taivassaloon ja olen juuri saanut valmiiksi viidennen ja viimeisen Weetin. Sen nimeksi tulee Weeti ja viihdytysajot (WSOY) ja se ilmestyy alkusyksystä 2007.
Weeti on itse asiassa Paijulan oppilaitten inspiroima juttu. Taisi olla vuotta 2002, kun oppilaat yllyttivät minua kirjoittamaan kirjan joka tapahtuisi Paijulassa.
Ja niinhän tapahtui. Weeti yökoulussa ilmestyi 2003, Weetin luokka lentää 2004, Weeti ja Waraolympialaiset 2005 sekä Weeti lemmikkijahdissa 2006.
Ja me kaikki muistamme, miten pieni koulumme dramatisoi ja näytteli kaksi Weetiä. Upea voimannäyte sekä opettajilta että oppilailta!
Vaikka olen Turun Lyseon lukiosta eläkkeellä, kirjailija minussa ei halua jättää koulumaailmaa kokonaan. Yksipuolisella sopimuksella aion täten julistautua Paijulan pysyväksi kummikirjailijaksi, vaikka ette siihen lupaa antaisikaan. Mikä nimittäin estäisi minua hiiviskelemästä pihalla kesken oppituntien, kurkistelemassa ikkunoista sisään karmaisevaa tekonaurua hirnuen… hei, tästähän saa idean jännittävään kirjaan…
hihiihahaata hihittää
Tuula Ässä
PS. Muistetaan että:
Enkeli
osaa lentää
ja lintu ja kuka vaan
kunhan on siivet sydämessä
ja tuuleen uskaltaa
Tuula Sandström
|